Saimme tyttöjen kanssa kutsun tätini luokse kyläilemään. Tapojeni mukaan, halusin viedä tuliaisiksi jotain itse tehtyä. Ja koska olen tykännyt fudgeista ja niitä onnistuneesti valmistanut jo monta kertaa, päätin tehdä niitä myös tuliaiskoriin. Ajatus cashew-pähkinöillä maustetuista fudgeista tuntui houkuttelevalta. Perus massa: kermaa, sokeria ja voita mutta siirapin tilalta laitoin hunajaa. Keittämisen jälkeen murskatut pähkinät joukkoon ja vähän suolaa. Voi ei! Massasta erottuu voi! Olin keittänyt sitä liian kauan. Massa uudestaan kattilaan ja uusi vispaus. Ei auta, voi erottuu edelleen. Ison harmituksen kanssa kaadoin massan vuokaan jähmettymään joka tapauksessa ja toivoin ihmeen tapahtuvan. Ainoa ihme, joka tapahtui, oli se, että massa alkoi kovettua ihmeen kovaksi. Siis niin kovaksi, ettei sitä enää saanut palasteltua kuin todella terävällä, sahalaitaisella veitsellä. Mutta maku oli aivan ihana, kuin Dajmin sisällä oleva krokantti. Aivan saman makuinen! Hetken mietittyäni sekä mieheni ja erään ystäväni kannustuksesta massa vielä kerran kattilaan ja sulaksi, että sain sen levitettyä pellille aivan ohueksi. Massa ehti ottaa juuri sen verran kiinni kattilan pohjaan, että pieni makuhaitta tuli mutta onneksi hyvin pieni. Sitä tuskin huomaa, jos ei tiedä. Kovettumisen jälkeen kaksi levyä sulatettua Maraboun maitosuklaata päälle ja 24 kappaletta täydellisiä daimeja olivat valmiina. Nam!
Mutta halusin siltikin tuliaiskoriin niitä fudgejakin. Kaupasta uudet tarvikkeet. Nyt en aikonut keittää massaa liian kauaa. Ensimmäisellä yrityksellä massa jäi aivan liian löysäksi. Uusi kiehautus ja edelleen liian löysää. Kaadoin massan kuitenkin jähmettymään mutta se ei alkanut jähmettyä toivotulla tavalla, joten kaadoin sen vielä kerran kattilaan, kiehautin, vatkasin ja kaadoin vuokaan. Tuloksena ihan hyvän makuista cashewpähkinätoffeeta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, että jätät jäljen. Kiitos!