Ostin viime talvena, ennen kuin osasin ommella senttiäkään, ystävältäni ihanat haalarit vauvallemme. Haalarit ovat ruskeaa joustofroteeta ja niissä on taskuissa ihanat piparikukkatehosteet. Ihastuin piparikukkakankaaseen niin kovin, että kun myöhemmin opettelin ompelemaan ja löysin samaa kangasta, minun oli pakko saada sitä. Mitään ajatusta ei silloin vielä ollut siitä, mitä kankaasta tekisin mutta tilasin sitä 60 senttiä. Pikkuhiljaa mielessäni muhi ajatus ommella siitä vauvalle haalarit, kun ne ystävältä ostetut alkavat olla pienet ja samoin olen joutunut laittamaan kaappiin jo kolmet itse ompelemanikin haalarit. Vetoketjua en saanut ostettua ja nappien ja napinläpien ompeleminen ei innostanut, joten suunnittelin mielessäni nepparihaalarit. Satuinkin näkemään erään ystäväni vauvalla juuri sen tyylisesti kiinnitetyt haalarit, mitä olin ajatellut.
Piirsin itse kaavat yhdistäen paria valmista haalaria, joista toinen oli Ottobren kaavalla tekemäni ja toinen ostettu ja loput sovelsin itse. Kangasta oli tosiaan se 60 senttiä ja olisin tarvinnut hieman enemmän. Onneksi vähän pidemmät lahjeresorit korjasivat pituusvajautta kätevästi. Kuitenkin "henkselit" jäivät liian lyhyiksi ja jouduin lisäämään resorikaitaleet myös olalle sekä etu- että takakappaleelle ja lopputulokseen en ole aivan tyytyväinen. Kyllä ne asiansa ajaa mutta olisi sen voinut vähän tyylikkäämminkin toteuttaa... No jokatapauksessa haalereista tuli ihan kivat. Jotenkin piparikukka toimii paremmin pieninä määrinä tehosteena kuin koko kuosina mutta tykkään silti. Kasvunvaraakin jäi oikein reilusti ja uskon, että meidän minineiti käyttää näitä vielä ensi keväänäkin. Ja varmaan kesälläkin...
 |
| Joo'o, vauva tosiaan seisoo jo! |
 |
| Vähän kasvunvaraa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, että jätät jäljen. Kiitos!